Tapio

Tapio-ankka vapautui Seitsemän sillan saaristotien varrelta Luodonjärveen.
Luodonjärvi on vuonna 1962 merenlahdesta pengertämällä muodostettu tekojärvi Kokkolan ja Pietarsaaren välissä. Järven pinnan korkeutta säännöstellään; se pidetään 10-20 senttimetriä merenpinnan N60-tason yläpuolella. Läheisellä Gertrudsin sillalla on mitta-asteikko, josta voi käydä lukemassa veden pinnan korkeuden.

Etu- ja sukunimenä tunnettu Tapio-nimi juontuu muinaissuomalaisesta metsänhaltijasta.

"Tapio kun katseensa kohottaa, hiidetkin kaikkoaa."

Toivo

Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä vapautui Toivo-ankka Kanavalahden vierasvenesatamaan Vääksyssä. Asikkalassa sijaitseva Vääksyn kanava, eli Vesijärven kanava, yhdistää Vesijärven Päijänteeseen. Kanava valmistui vuonna 1871, pituudeltaan se on 1,3 kilometriä ja korkeusero on kolme metriä. Se on Suomen vilkkain kanava; sulutuksia on keskimäärin 4000-5000 vuodessa.

Toivo on suomalainen miehen etunimi. Tiettävästi Toivoa käytettiin ensimmäisen kerran etunimenä vuonna 1849, mutta se on ollut käytössä sukunimenä erillaisina muunnelmina jo keskiajalta lähtien.

"Minä toivon rumpujen pärinää, ikinälkäistä elämää ja toivon koskien kohinaa, koko pitkää sinfoniaa."

Orvokki

Orvokki-ankka vapautui Serlachius-museon kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta miljööstä, Joenniemestä sijaitsevalta ja Taavetinniemeen johtavalta 53 metriä pitkältä puusillalta Melasjärveen.
Gösta Serlachius oli taidemesenaatti ja hänen unelmansa oli taidemuseon rakennuttaminen Mänttään. Hanke jäi kuitenkin kesken, kun hän kuoli vuonna 1942. Göstan tehtävää jatkoi hänen poikansa Gustaf Adolf Serlachius ja nykyään Mäntässä on heidän nimillään nimetyt museokokonaisuudet.

Orvokki kuuluu suomalaisiin naisten kukka-aiheisiin etunimiin, jotka alkoivat yleistyä 1900-luvun alussa. "... tietänee sen kuikka, joka salmen suulla sous', peippo sekä orava, joka oksallensa nous', tietäneet sen kukkaset, jotka loistivat kevätniityllä: Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu."